Toukokuu

Meri ja tuuli.
Tuoksut, äänet.

Kesä, tule pian!

Klo 07.00

HELSINGIN VÄRIT OLIVAT TIISTAIAAMUNA KAUNIIT.

Viikonlopun sain viettää lumisissa ja kauniissa maisemissa pohjoisemmassa suomessa. Etelän paljaspuihin tottuneena tuntui, kuin olisi saapunut lumimaahan. Puissa oli paksulti huurrekerrosta ja metsät olivat valkoisenaan. Mielestäni pakkanen on oikeinkin siedettävää silloin, kun näkymä on kaunis! Silloin kylmyyteen jopa tottuu. Muutoin sitä tahtoo liikaa kiinnittää huomiota kohmeisiin sormenpäihin ja kipristäviin varpaisiin.

Kevättä kohti.

Kylläpä ihminen nyt nauttii! Nimittäin auringosta! Talvikuukausien aikana olen kummasti alkanut haaveilemaan etelänlomasta ja kaipaamaan kesää. Vaikka kirkasvalolamppu on osoittautunut hyödylliseksi keksinnöksi, ei sitä voi edes verrata päivänvaloon. Näinä useana päivänä on hymy ollut herkässä, ja olen tuntenut itseni energisemmäksi. Ihanaa, kun taivas on pilviltään sinisenä!

Koulusta lähtiessäni bussin ikkunan läpi hohkaava paiste sai posket lämpimäksi. Ja se valon määrä, kun pääsin kämpälle. Sitä tulvi ihan eteiseen saakka!